kansainvälinen leiri & WYD

Kansainvälinen nuorten projekti ja maailman nuoren päivät

Kuten jo aiemmin kerroin niin teen tästä viimekesän suuresta matkastani oman päivityksen.

Vaikka tämä onkin näin vanha juttu niin toivon että se kiinnostaa sinua kuistenkin niin paljon että jaksat lukea tekstin loppuun asti.

Eli nuorten tapaamisen otsikko oli:

"Toistemme kanssa ja toistemme vuoksi Euroopassa"

Elikkäs lähdetään liikkeelle perjantaina 15.7 sai laittaa  viimeiset pakkaukset reppuun ja valmistautua lähtöön kohti suurta ja tuntematonta Saksaa ei oikein tiennyt mitä odottaa. Starttasimme klo 00.30 lauantaina 16.7 kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Lentomme lähti aikaisin aamulla kohti Frankfurttia ja sinne myötästen tuulten ansiosta pääsimme laskeutumaan muutaman minuutin etuajassa. Saksassa sitten ajoimme Hahnin nuorisokirkolle jossa meidän seuraavan viikon host-perheet odottivat meitä. Minun host-perheeni asui noin puole tunnin matkan päässä nuorisokirkosta, pienessä kylässä.

Iltapäivällä kävimme katsomassa ympärillemme ja maisemat olivat silmänkantamattomiin peltoja, joiden keskeltä kohosi korkeita tuulimyllyjä

Illalla vielä kävimme Simmer-nimisessä paikassa, jossa oli festivaalit, missä orkesteri soitti ja ihmiset nauttivat viiniä ja katuruokaa, kuten paikallisiin tapoihin kuului. Kotona vielä istuimme iltaa terassilla ennen nukkumaan menoa. Uni maistuikin hyvin, pitkän ja tapahtuma rikkaan päivän jälkeen.

17.7 päivä vietettiin nuortenkirkolla,  jossa oli ohjelmaa koko päiväksi, kuten kehomaalausta, maalausta ja sai vaikka takoa itselleen avaimenperän. Söimme nuorisokirkolla kaksi ruokaa (makaroonia ja jauhelihakastiketta sekä hampurilaisia) sekä välipalaa, välipala pöydän nähdessämme meinasimme pyörtyä sillä pöydälle oli kasattu varmasti yli 30 erillaista kakkua. Välipalan jäkeen oli messu. 

Messu toiomitettiin saksasankielellä mutta osa lauluista oli myös englannin kielisiä jolloin myös ulkomaalaiten leisiläisten oli mukavampi osallistua messuun. Lopuksi oli vielä spesiaali numero sillä kaksi pändiä esiintyi meille;Usinger, joka on myös näkyy tuossa kuvassa sekä Guardians of property, joka oli tyttöbändi mikä esiintyi meille myöhemmin samana iltana. Kello kymmenen illalla bändien esiinnyttyä lähdimme host-perheisiimme.

18.7 päivä Trierissä. Päivään kuului muun muassa Porta Nigra (latinaa ja tarkoittaa mustaa porttia). Porta Nigra on roomalaisaikainen kaupungin portti joka on rakennettu 180-200.

Tutustuimme kaupungin tuomiokirkko sekä Liebfraukirche. Kaupunkiin tutustuimme pienissä ryhmissä kaupunki suunnistuksen merkeissä saksankielisen ohjelapun sekä saksalaisen ryhmäläisen kanssa. Toki suunnistuksessa oli pieniä haasteita sillä Trierin-kaupunki oli vain muutamalle saksalaisella tuttu sekä kaikki eivät osanneet kääntää ohjeita jolloin muilta kuin saksalaisilta meni suunnistuksen idea hieman ohi. Kuvassa tuomiokirkon pihalla eräs mies teki näyttävästi saippua kuplia. Nautimme eväitä kirkon edustalla saippuakuplia katsellen.

19.7 Päivän retki Erbeskopfille, Rheinland-Pfalzin korkeimmalle kukkulalle Hunsrückin kansallis puistossa. Kiertelimme kansallispuistossa oppaankanssa kävelimme noin 15km pitkän reitin. Reitin varrella opas kertoi eri kasveista ja lajeista joita kansallispuistossa kavoi, saimme myös esittää oppaalle kysymyksiä mikäli sellaisia tuli mieleen.

Laskimme vielä ennen päivän päättymstä eräänlaisella kelkalla, Rodelbahnilla(suomessa laskettelukeskuksissa olevan kesäkelkan tapainen), rinnettä alas, jonka vauhti osaa tosin pelotti, niinkin paljon että perässä tulevien oli pysähdyttävä odottamaan että edellä meniä pääsisi alas asti, jotta voisivat myös laskea mäen alas. Tämän päivän päätteeksi menimme viimeiseksi yöksi meidän host-perheisiimme. Aamulla sitten jättäisimme perheelle hyvästit, ja jatkaisimme sitten matkaa toiselle puolen saksaa.

20.7 kului bussissa istuen. Matkasimme Shorenista Mittweidaan. Aika kului pitkästä matkasta huolimatta hyvin sillä bussissa niin lauloimme kuin pelasimme sekä nukuimme matkan aikana. Tarvistimme  matkalla myös kolme taukoa, joista yksi oli McDonaldsiin ja se oli varmaan matkan kohokohta kun sai ruokaa. Matkaan kului noin kahdeksan tuntia, jonka jälkeen vihdoin pääsimme leiriin, jossa ensiksi majoituimme telttoihin. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä uimassa, leiri näet sijaitsi järven rannassa, koska sijainti järven rannassa oli ollutsaksalaisen partionjohtajan erityistoive, sillä oli edelliskesänä huimannut kuika tärkä järvi on suomalaisille. Nautimme myös päivällistä ennen nukkumaan menoa jotta kenenkään ei tarvinnut mennä kurnivin vatsoin nukkumaan.

21.7 leiripäivä Mittweidassa, ohjelmaan kuului leiriolympialaiset, kaksi ruokaa sekä vapaata oleilua. Leiriolympialaisissa oli runsaasti lajeja tuten kuvassa näkyvä sokkomuistipeli, muita olympialajeja olivat muun muassa kiven heitto, korttitalon rakentaminen, pussihyppely, naulaaminen, sekä muutamia muita lajeja. Olymppialaisissa kului koko päivä ja olympialaisten jälkeen oli mukava syödä mahat täyteen jonka jälkeen vietimme vapaa-aikaa. Sytytimme nuotion ja lauloimme yhdessä nukkumaankin melko aikaisin kaikki lähtivät pitkän ja toiminnallisen päivän jälkeen. Osa kuitenkin meni vielä rannalle vietämään iltaa, jotta toiset saivat rauhan nukkumiseen. 

Seuraavat kuvat ovat Dresdenistä 22.7 jossa kävimme päivän retkellä. Opastettu kaupunki kierroksemme lähti uskonpuhdistaja Martin Lutherin patsaan viereltä. Frauenkirche joka on vihitty neitsyt Marialle 1700-luvun alku puoliskolla, mutta toisen maailmansodan loppuvaiheessa Dresden joutui ankarien pommitusten kohteeksi ja myös Frauenkirche tuhoutui pommituksien aiheuttamasta kuumuudesta sekä paineaalloista. Saksojen yhdistymisen jälkeen on kaupungissa suoritettu ahkerasti jälleen rakentamista ja myös Frauenkirche on rakennettu uudellee alkuperäisistä osista niin pitkälti kuin on ollut mahdollista.

Meidän projekti porukka kirkonedustalla:

Kävimme Dresdenissä myös tutustumassa Dresdenin kuninkaallisen palatsin puutarhaan osa ryhmän jäsenistä tutustui myös kuninkaallisen palatsin taideaarteisiin meidän kierroksen jälkeen olleen vapaa-ajan puitteissa. Opas kuitenkin kertoi jotain taiteesta jota palatsissa oli kuten maailman suurin porsliiniastia-kokoelma. Kierros oli mielenkiintoinen mutta kaikki olivat tyytyväisiä kun pääsimme vapaa-ajalle ja kuumana kesäpäivänä nauttimaan jäätelöä. Mitä nyt minun ja muutaman ystäväni jäätelö reissulla oli muutama käänne jotka eivät olleet ehkä sellaisia miellyttäviä.  Mutta muuten ei siinä ollut valitta mistä shoppailimme myös pieniä matkamuistoja sekä posti kortteja, jotta kotiväki saisi kuulla, mitä kauas maailmalle kuului. 

 23.7 päivänretki Leipzigin yliopistokaupunkiin. Myös Leipzigissä  meillä oli myös opastettu kaupunki kierros, kierros alkoi Johan Sebastian Bachin patsaalta, josta menimme Tuomaan kirkkoon, jossa J.S. Bach toimi pitkänaikaa, 1723-1750, kanttorina sekä hän oli myös tunnettu säveltäjä. Johan Sebastian Bachin jäänteet ovat siirretty Tuomaan kirkkoon ja monet turistit käyvärkin kirkossa juuri Bachin takia. KIrkko oli valtava mutta kierros jatkui kun olimme viettäneet hyvän tovin kirkossa. Kuljimme ymopäri kaupunkia muun muassa Leipzigin ensimmäisen kahvilan ohi.

Opastettu kierroksemme päättyi Johann Wolfgang von Goethen patsaalle. Goethe oli saksalainen yleisnero, hän oli muunmuassa  runoilija, romaani- sekä näytelmäkirjailija,sekä taidemaalari. Kierroksen päätyttyä saimme viettää vapaa-aikaa jossa kiertelimme kauppoja ja minä hankin serkuilleni tuliaiset, ihanasta pienestä lelupuodista, jossa myytiin muun muassa Nukkumatti (Sandmännchen) nukkeja sekä muita tuotteita kuten pelejä ja kirjoja. Nukkumatti animaatiohahmo joka myös suomessa on tuttu pikkukakkosesta on alkujaan itäsaksalainen lapsille suunnattu nukke animaatio.

24.7 Rakensimme messun, joka vietettiin joenrannassa lintujen laulaessa. illaksi valmistelimme iltaohjelmaa joka illan hämärtyessä esitettiin. Iltaohjelmassa jokainen maa esitti muun muassa lauluja muutama leikki ja tanssi oli myös mahtunut esitysten joukkoon, sekä yksi sketsi suomen ryhmältä. 

Seuraavana aamuna 25.7 oli aika purkaa leiri. Lounaan jälkeen heitimme kimpsumme ja kampsumme autoon ajoimme rautatie asemalle jossa oli aika hyvästellä unkarilaiset, jotka palasivatkotiin sekä liettualaiset jotka menivät omanryhmänään Puolaan.

Myös meidän saksalais-suomalainen ryhmämme suuntasi kulkunsa kohti Saksan ja Puolan rajaa jossa ihmispaljouden vuoksi jouduimme odottamaan neljä tuntia. Odotus kuitenkin palkittiin ja pääsimme jatkamaan matkaamme. 

Kun saavuimme vihdoin kirkolle jossa saimme WYD-reput (World Youth Day) jossa oli muunmuassa esitteitä ja kirjanen jossa oli laulujen sanoja, pääsimme viereiselle koululle jossa saimme ruokaa ja pien pääsimme isäntäperheisiin ja nukkumaan, pitkän ja raskaan matkapäivän uuvuttamina.

Tiistaina 26.7 saimme nukkua pitkään kun eilinen päivä oli venynyt pitkälle yöhön ennen kuin olimme saapuneet Krakovaan. Söimme isäntäperheissä tukevan aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme bussillamme Krakovan liepeillä olevalle rautatie asemalla josta ajoimme täpötäydellä junalla Krakovaan. Meidän ryhmämme liput ensimmäisellä rautatie asemalla:

Krakovassa meillä oli vapaata aikaa tutustua kaupunkiin pienissä ryhmissä mutta meitä muistutettiin pitämään hyvää huolta ystävistä, jottei kukaan joudu hukkaan siinä väen paljoudessa. Edes pieni sadekuuro ei menoa haitannut sillä WYD-repuissa oli sadeviitat. Kun vapaa-aika oli lopuillaan oli aika kasata porukka jälleen kasaan ja lähteä kulkemaan suljettuja katuja isona paraatina kohti maailman nuorten päivien avajaismessua, lippuja oli monenlaisia ja ne liehuivat kuin meri sekä kaikki ryhmät huusivat, lauloivat sekä rupattelivat omilla kielillään.

Niitty jossa messu pidettäisiin täyttyi 2,5 miljoonasta ihmisestä. Messuun osallistui krakovalainen piispa, kardinaali Stanislaw Dziwisz. Kokoontuminen loi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tapahtuma oli erittäin mieleen painuva kun kaikki lauloivat yhteislaulujen mukana ja osa tanssivat. 

Messun päätyttyä lähdimme kohti Krakovan rautatie asemaa, jotta pääsisimme isäntäperheisiimme yöksi mutta kaikki ei mennyt niin kuin oltiin käsikirjoitettu. Odotimme väen tungoksessa että pääsisimme asemalle ja junaan, kaikkia alkoi pikkuhiljaa heikottaa mukavat ihmiset antoivat vesipullojen kulkea väen tungoksessa jotta kukaan ei pyörtyisi. Odottaminen oli turhaa ja huonot olot kaikilla sai meidät luovuttamaan ja siirtymään sivumpaan muutama meidän ryhmästä lähti taksilla edeltä kotiin mutta he lopulta olivat ne jotka viimeisinä selvisivät koteihin. me muut kävelimme kilometrejä jotta saisimme raitiovaunun jotta pääsisimme ulos kaupungista jotta meidän bussimme voisi tulla hakemaan meidät. Odotimme aamunpikku tunneille asti jotta saimme raitiovaunun ja pääsimme ulos kaupungista mutta lopulta pääsimme pois kaupunkialueelta ja bussimme tuli noutamaan meitä. Pääsimme viideltä aamulla kotiin ja olimme helpottuneita että pääsimme vihdoin pois ja mukkumaan.

Seuraavana aamuna odotimme yhtä niistä ryhmäläisistä joka oli lähtenyt aikaisemmin Krakovasta jonka oli määrä majoittua meidän kanssamme. Lopulta meidän syödessämme aamiaista myös ystävämme saapui kotiin mikä oli helpotus kaikille. Pitkäksi venyneen illan vuoksi lähdimme perheistä vasta kahden aikaan päivällä ja meidän reissuporukan kanssa suuntasimme pienempään Dobczyce- nimiseen kaupunkiin jossa oli pieni festivaali jossa oli erilaisia laulu ja tanssi esityksiä. Matkalla kylään pysähdyimme ravintolaan syömään jossa nautimme hyvästä ruuasta ja ystäviemme seurasta.

28.7 Aamu alkoi bussin odottamisella osa ryhmämme pojista asui aivan naapurissamme ja he saapuivat isoisesti lauleskellen bussipysäkille, bussin saavuttua noutamaan suuntasimme matkamme jälleen Dobczyceen, jossa osallistuimme kirkossa  pidettyyn katekeesiin. Katekeesin jälkeen vietimme aikaa kirkon pihalla yhdessä jutellen ja välillä lauloimme myös joitain lauluja WYD-kirjasesta. Kaupunkilaiset olivat pystyttäneet telttoja kirkon pihamaalle jossa tarjosivat meille ruokaa. Loppupäivän vietimme Krakovassa jossa taas kokoonnuimme niitylle vastaan ottamaan Paavia.

Illalla vielä tapasimme muutaman norjalaisen, joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan, ja Stuttgaartista kotoisin olevan suomalais-saksalaisen pojan. Oli erittäin piristävää tavata isossa kaupungissa ja tapahtumassa joku toinenkin, joka osasi puhua suomea. Lopuksi otimme hänen ja hänen ystäviensä kanssa vielä yhteiskuvan 

29.7  suurin osa ajasta kuluin kaupassa sillä ostimme eväistä seuraavan päivän vaellusta varten, meillä oli myös yhteinen lounas. Iltapäivän vietimme jälleen Dobczycessä, jossa meidän reissuporukalla oli vapaa-aikaa postikorttien kirjoittamiseen sekä jäätelönsyömiseen. Vapaa-ajan loputtua meillä oli meidän oamalla porukalla pieni jumalanpalvelus. Ilta vietettiin perheissä pakkaamisen merkeissä seuraavaa päivää varten. Kävimme myös pelaamassa lentopalloa yhdessä illalla meidän ystävien ja heidän host-sisarusten kanssa. Päivä oli mukava ja lämmin, vaikkavälillä satoikin.

Lauantaina 30.7 lähdimme aamulla bussilla. Saimme eväitä vaellusta ja päiväävarten. Teimme pienen vaelluksen päätösalueelle, johon Paavikin oli saapuva myöhemmin illalla. Odotimme illalla alkavaa yhteistä juhlaa, ja ilma oli todella lämmin, tai lämmin ei riitä kuvaamaan tarpeeksi tuota tukahduttavan kuuma joidenkin tietojen mukaan jopa +37 °C varjossa.

Yhteinen juhla oli hieno ja siellä vallitsi rauhallinen tunnelma ja tuosten kunniotus huokui ympärille, ihmiset sytyttivät lopuksi kynttilöitä juhlan kunniaksi ja juhla jatkui myöhään yöhön. Nukuimme kirkkaan tähtitaivaan alla. Ilma oli yöllä viileä, mutta makuupussissa onneksi tarkeni nukkua (oli kyllä villasukat jalassa ja muutenkin pitkähihaista vaatetta päällä). 

Sunnuntai aamu alkoi messulla, joka loppui puolilta päivin, ja sen jälkeen lähdimme kävelemään pois tapahtumapaikalta. Ilma oli taas todella kuuma ja kävellessämme ulos tapahtuma paikalta oli palokunnan järjestämä suihku, jossa palokunta suihkutti vettä väkijoukkoon, se viilensi mukavasti kuumana päivänä. Kävellyn alkuvaiheessa myös tuli rankka sadekuuro joka kasteli meidät tyystin mutta ilma ei silti juurikaan viilennyt kävelyä kesti parisen tuntia jonka jälkeen hyppäsimme paikallisen bussin kyytiin, jolla pääsimme oman bussimme luo. Ennen lähtöä jätimme vielä hyvästit osalle porukastamme, jotka jäivät vielä Puolaan. Annoimme myös kiitoslahjat hyvästien yhteydessä johtajille ja muille leirin kannalta tärkeimmille henkilöille. Kun olimme jättäneet jäähyväiset osalle matkaporukastamme, nousimme haikeina bussiimme ja aloitimme matkamme kohti Saksaa lopun porukkan kanssa. Matka oli erittäin pitkä ja se kesti kolmesta iltapäivällä yön yli aamu seitsemään asti. Bussissa kuului tasainen ystävällinen puheen sorina myöhään yöhön asti, illemmalla me aloimme katsoa elokuvaa, mutta suurin osa matkaajista oli tarpeeksi väsyneitä nukkuakseen.

Aamun sarastaessa maanantaina 1.8 pääsimme jälleen katsomaan kauniita saksalaisia maisemia ja lähestyimme Frankfurtin lentokenttää. Bussikuskillamme kävi kuitenkin huono tuuri hänen kolhaistessaan erään vastaantulijan Mersua saapuessamme lentokentän parkkipaikalle, jossa me sitten pidimme pitkät ja surulliset jäähyväiset. Useita kyyneleitä vuodatettiin ja kaikki pitivät halipiirin. Suurin osa suomalaisista itki vuolaasti, tulevista tapahtumista ja tapaamisista sovittiin ja vielä hetken aikaa istuttiin. Kuitenkin meidän oli lopulta viimein jätettävä kaikki ne ihanat ihmiset, joten me tanssimme viimeistä kertaa Rumadain keskellä parkkipaikkaa ja halasimme viimeiset hyvästimme. Oli aika suunnata lentokentän sisuksiin ja kohdata vielä 12 tunnin odotuksemme. 

Aika kului hitaasti, vaikka kerroimme paljon vitsejä ja kiertelimme ympäri lentokenttää. Lopulta emme enää kestäneet nälkää ja lähettimme ryhmämme kaksi poikaa, tiedustelemaan lähimmän McDonald'sin sijaintia.

Lopulta McDonald’s löytyi ja kaikki saivat ruokaa, ja siitä vasta tunnelma nousikin. Saimme vihdoin ajan kulumaan tarpeeksi, jotta pääsimme tekemään lähtöselvityksen. Lähtöselvityksen aikana kuitenkin yksi ryhmäläisintämme huomasi passinsa puutuvan ja onnistui siten aiheuttamaan hätäännystä. Kadonnutta passia lähdettiin etsimään ja kun en sitä löytänyt, lähti hän johtajamme kanssa tulostamaan sähköpostista passin skannattua kopiota, jonka jälkeen he suuntasivat läheiselle poliisiasemalle ilmoittamaan passin kadonneeksi. Poliisilta onneksi saatiin lupakirja matkustamiseen ja koko ryhmämme pääsi lopulta onnellisesti koneeseen ja koti suomeen.

Tiistai 2.8.

Suomessa lentokentällä halasimme jäähyväiset ja sovimme myöhemmästä tapaamisesta muutamien kuukausien päähän.  Jonka jälkeen lähdimme erikyydeillä takaisin koteihimme.

 KIITOKSET: Veera, Ilona, Hanni, Jukka, Hermanni, Dani ja Pekka joiden kanssa yhteisesti tehtyä matkakertomusta on käytetty tässä pohjana sekä niille joiden ottamia kuvia on tässä oma ottamieni kuvien lisäksi julkaistu. Sekä isokiitos kaikille jotka tätä Projektia tukivat ja meidän osallistumistamme avustivat.