Isosena Riparilla

VÄHÄN ERILAINEN RIPARI

Lasketteluripari Vuokatissa 9944

LAUANTAI:

Lähtö Vuokattiin oli edessä, kello kymmenen bussi starttasikin Jyväskylästä.(Juuri hetkeä ennen lähtöä kuulimme Iivo Niskasen voittaneen olympia kultaa miesten 50km hiihdossa, matti myöhäiset kuitenkin lukivat sen vasta lähempänä taukoamme eli noin 2h myöhemmin) Mukanaan 21 leiriläistä, 4 isosta, 3 työntekijää, 1 yövahti sekä bussikuski. Matka alkoi mukavasti auringon paisteessa ja iloinen puheensorina täytti bussin. Matkallamme oli yksi väli pysähdys joka tapahtui Lapinlahdella, jossa meillä oli tunnin pysähdys ja ehdimme syödä lounasta. Perille Sotkamoon saavuimme noin kello 16, jossa majoituimme Sotkamon seurakunnan leirikeskuksessa.

Leirikeskukseen saavuttuamme majoituimme huoneisiin ja kaikki löysivät itselleen paikan, jonne laittaa tavaransa seuraavaksi viikoksi. Kello viideltä oli päivällinen ja sen jälkeen leiriläisillä oli oppitunti ja isoset valmistelivat yhden ohjaajan kanssa tuona-aikana raamiksen ja raamiksen valmistelun jälkeen iltaohjelman.
puoli yhdeksältä nautimme iltapalaa ja yhdeksältä oli iltaohjelman aika ilta ohjelmassamme oli lauluja punaisestaveisukirjasta (nuoren seurakunnan veisukirjasta) mukana oli myös muutama leikki, sketsi ja kilpailu.
Kello kymmenen hammaspesulla käyty porukka hiljentyy käytävässä iltahartaus on alkamassa. Iltahartaudessa on käänteinen luomis kertomus, jonka alussa luetaan luomis kertomus

1.Moos.1-2:4

Ja sen jälkeen maailman 7 viimeistä päivää:

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Mutta monien vuosi miljoonien kuluttua oli ihminen lopulta kyllin viisas. Ihminen sanoi: Kuka täällä puhuu Jumalasta? Otan tulevaisuuden omiin käsiini.

Tuli yö, tuli aamu, ensimmäinen päivä. Hän päätti olla vapaa ja hyvä, pyrkiä kauneuteen ja onneen. Ei enää Jumalan kuvaa, vaan ihminen. Ja koska hänen täytyi uskoa johonkin, uskoi hän vapauteen ja onneen, rahaan ja edistykseen, suunnitteluun ja omaan turvaansa. Sillä turvallisuutensa takeeksi hän oli varustanut maan jalkojensa alla asein, ohjuksin ja ydinkärjin.

Tuli yö, tuli aamu, toisena päivänä kuolivat kalat teollisuus vesistössä, linnut hyönteisten tuhoksi tarkoitettuun kemialliseen valmisteeseen, jänikset kadun lyijypilviin, kalat meren öljyyn ja merenpohjan jätteisiin.

Tuli yö, tuli aamu. Kolmantena päivänä kuihtui ruoho maassa ja lehdet puissa, sammal katoilla ja kukat puutarhoissa. Sillä ihminen sääti säät itse ja jakoi sateen tarkan suunnitellusti. Tuli vain pieni virhe mittariin, joka jakoi sateen. Kun he löysivät virheen, makasivat laivat kauniin Reinin kuivassa uomassa.
Neljäntenä päivänä tuhoutui kolme miljardia ihmistä neljästä. Toiset tauteihin, joita ihminen oli viljellyt, sillä yksi oli unohtanut sulkea säiliöt, jotka olivat valmiina seuraavaa sotaa varten. Ja heidän lääkkeensä osoittautuivat tehottomiksi. Niiden oli jo täytynyt auttaa liian kauan ihovoiteissa ja harmillisissa pikkuvaivoissa. Toisen kuolivat nälkään, koska jotkut olivat kätkeneet viljasäiliöiden avaimen. Ja he kirosivat Jumalan, joka toki oli heille onnen velkaa. Tuo rakas Jumala!

Viidentenä päivänä painoivat eloonjääneet punaista nappia, sillä he tunsivat itsensä uhatuiksi. Tuli verhosi maapallon, vuoret paloivat, meret haihtuivat, ja betonirauniot seisoivat kaupungissa mustina ja sauhusivat. Ja enkelit taivaassa katsoivat, kuinka sininen planeetta muuttui punaiseksi, sitten likaisen ruskeaksi ja lopulta tuhkanharmaaksi. Ja he keskeyttivät laulunsa kymmeneksi minuutiksi.

Kuudentena päivänä tuli pimeys. Pöly ja tuhka peittivät auringon, kuun ja tähdet. Ja viimeinen keittiötorakka, joka oli elänyt rakettibunkkerissa, kuoli liialliseen lämpöön, joka ei tuntunut siitä lainkaan hyvältä.

Seitsemäntenä päivänä oli rauha. Vihdoin Maa oli autio ja tyhjä, ja oli pimeää yläpuolella repeämien ja rotkojen, jotka olivat halkeilleet kuivaan maankuoreen. Ja ihmisen henki harhaili haamuna kaaoksen yllä. Mutta syvällä, alhaalla helvetissä, kerroskeltiin jännittävää tarinaa ihmisestä, joka otti tulevaisuuden omiin käsiinsä, ja nauru kajahti ylös enkelien kuoroihin.

Jokainen hartaus päättyi sisaruspiiriin jossa luimme yhteen ääneen Herran siunauksen. Sitten johtotiimi (työntekijät, isoset ja yövahti) kävi vielä laulamassa iltalaulun huoneiden ovien ulkopuolella ja toivottamassa hyvää yötä, siitä alkoi hiljaisuus, jota tulisi kestää seuraavaan aamuun.

 

SUNNUNTAI:

Aamu alkoi Vuokatissa aamupalalla, jonne pääsimme varttia vailla yhdeksän aamulla eli heti herätyksen jälkeen. Aamupalalla monet seurasivatkin naisten 30km hiihtoa, jonka katselun he joutuivat keskeyttämään vain muutamaa kilometriä ennen maalia, koska saavuimme Sotkamon kirkkoon jumalanpalvelukseen, jota ennen rippikoululaisilla oli jumalanpalvelus opetus. Onneksi sotkamon papilla oli hyvät välit yläkertaan ja hän päästi leiriläiset jännityksestä ja kertoi Krista Pärmäkosken saaneen hopeaa kyseiseltä matkalta, mikä oli noin kilometria ennenkuin ohjaajien lähetys netistä katsottuna tuli maaliin. Jumalanpalvelus alkoi kymmeneltä ja leirimme osallistui yhdessä ehtoolliselle. Jumalanpalveluksen jälkeen suntio kertoi tuon nykyisen Sotkamon kirkon ja sitä edeltäneiden kirkkojen historiasta. Palasimme sitten takaisin leirikeskukseen, jossa sitten oli lounas. Lounaan jälkeen oli opiskelua riparilaisilla ja isosilla raamiksen ja iltaohjelman valmistelua, sitten nautimme päiväkahvia, jonka jälkeen lähdimme ulos. Takaisin sisälle mennessä kaikkien märät vaatteet laitettiin kuivumaan minne mahtuivat ja sitten oli palattava opiskelun pariin, riparilaisten oppitunti jatkui ja samoin isosten iltaohjelman valmistelu. Päivällinen oli taas kello viideltä ja sen jälkeen oli saunat ensin tytöillä ja sitten pojilla, saunat oli niin sanottua vapaa-aikaa, jolloin oli mahdollista vain olla tai olla esimerkiksi pelihuoneessa pelaamassa biljardia. Ohjelma jatkui klo.19.00 raamiksella, jonka jälkeen oli leiriläisten oppimispäiväkirja, jolloin isoset mahdollisesti vielä kävivät iltaohjelman läpi tai sitten hengähtivät hetken. Iltapala oli 20.30 ja sen jälkeen 21 alkoi iltaohjelma. Taas noin kymmeneltä illalla oli iltahartaus ja minulla oli hartaus vuoro ja hartaudessani soitin aluksi Chris Tomlinin kappaleen Our Gad sen jälkeen luin tarinan kahdesta miehestä (tarina löytyy joistain hartauskirjoista ja myös netti on hyvä lähde hartaus tarinoihin):

Kaksi vakavasti sairasta miestä jakoivat yhteisen sairaalahuoneen. Toinen heistä, keuhkovaivoista kärsinyt mies, nostettiin joka iltapäivä tunnin ajaksi istumaan sängyssään, jotta hänen keuhkoihinsa kertynyt neste poistuisi helpommin. Tämän miehen sänky oli huoneen ainoan ikkunan vieressä. Toinen miehistä joutui vakavien selkäkipujen vuoksi viettämään kaiken ajan selällään maaten. Kuluttaakseen aikaa he keskustelivat tuntikausia. He puhuivat vaimoistaan ja perheistään, kodeistaan, työstään, armeija-ajoistaan, ja vertailivat, missä olivat olleet lomalla. Joka iltapäivä, kun ikkunanviereisessä sängyssä oleva mies sai hetkeksi nousta istuma-asentoon, hän kulutti aikaa kuvailemalla huonetoverilleen kaikkia ikkunasta näkemiään asioita. Toisessa sängyssä selinmakuulla oleva mies alkoi odottaa noita iltapäivän tunteja, jolloin hänen sairaalasängyn rajaamaa maailmaansa laajensivat ja elävöittivät kaikki ulkopuolisen maailman tapahtumat ja värit. Huoneen ikkunasta näkyi puistoon, jossa oli ihana lampi. Ankat ja joutsenet pulikoivat vedessä, jossa lapset uittivat leluveneitään. Nuoret rakastavaiset kulkivat käsi kädessä kukkien väriloiston keskellä, ja kauempana horisontissa erottuivat kaupungin ääriviivat. Ikkunan vieressä istuva mies kuvaili tätä kaikkea äärimmäisen yksityiskohtaisesti, jolloin huoneen toisella puolella makaava mies sulki silmänsä ja näki sielunsa silmiin nämä kauniit maisemat. Eräänä lämpimänä iltapäivänä ikkunan vieressä ollut mies kuvaili ohikulkevaa paraatia. Vaikka toinen mies ei pystynyt kuulemaan soittokuntaa, hän saattoi nähdä sen sielunsa silmin huonetoverinsa kuvaillessa sitä hänelle elävin sanoin. Päivät ja viikot kuluivat tällä tavoin. Eräänä aamuna hoitaja tuli huoneeseen tuomaan miehille vettä ja huomasi ikkunan vieressä olevan miehen kuolleen rauhallisesti nukkuessaan. Surullisena hän kutsui sairaalan avustajat viemään edesmenneen pois. Huonetoverinsa menetyksestä surullisena toinen mies pohti, oliko hän mahtanut kertaakaan edes kiittää miestä ja kertoa, miten hänen kuvailunsa maailmasta ikkunan ulkopuolella olivat tuoneet hänelle lohtua. Sopivan hetken tullessa mies kysyi sairaanhoitajalta, voisiko hänen sänkynsä siirtää ikkunan viereen. Hoitaja suostui pyyntöön ilomielin ja varmistuttuaan, että miehellä oli sängyssään kaikki hyvin, hän poistui huoneesta. Hyvin hitaasti, selkäkipunsa jarruttamana, mies vääntäytyi vähitellen ylös yhden kyynärpäänsä varaan päästäkseen vihdoin näkemään maailman ikkunan ulkopuolella. Hitaasti hän kääntyi katsomaan ulos sänkynsä viereisestä ikkunasta. Ikkunasta näkyi paljas betoniseinä. Hoitajan palatessa mies kysyi tältä, mikä ihme oli mahtanut saada hänen edesmenneen huonetoverinsa, joka oli kuvaillut ikkunasta näkemiään upeita asioita, toimimaan tällä tavalla. Hoitaja kertoi, että mies oli ollut sokea, eikä voinut nähdä edes ikkunasta näkyvää seinää.
Hoitaja sanoi: ”Ehkä hän halusi rohkaista sinua"

 Ilta tutusti päättyi sisaruspiiriin ja ilta lauluun.

MAANANTAI 

Herätys oli taas varttia vailla yhdeksän ja herätyksen jälkeen saimme aamupalaa. Aamupalan jälkeen noin varttia vailla kymmenen oli laudeksen aika (laudes on aamun rukous hetki, jonka kaava löytyy virsikirjan takaa). Laudeksen jälkeen oli riparilaisilla vuorossa opiskelua ja meillä isosilla raamiksen ja iltaohjelman suunnittelua. Lounas oli puoli kaksitoista ja tunti siitä eteenpäin nousimme bussiin ja lähdimme vuokatin rinteille laskettelemaan. 
Ohjaajamme haki meille hissiliput ja odotimme bussilla että saamme liput ne muutamat, jotka vuokrasivat välineet lähtivät vuokraamolle vuokraamaan sopivat välineet. Rinteillä meillä oli oli aikaa noin 3,5h ja bussilla oli oltava takaisin 16.20 koska pysähtyisimme kaupalla tankkaamassa herkkuvarastojamme.

Laskettelimme noin 2.5h, koska pakkanen oli melko kirpeä, ja päätimme lopuksi istua kahviossa lämmittelemässä ja samalla nautimme kuumaa kaakaota. Sitten olikin aika kömpiä bussille ja lähteä kaupan kautta leirikeskukseen.

Kauppareissu sujui ripeästi, mutta meinasimme silti myöhästyä päivälliseltä, joka oli tarjolla leirikeskuksessa 17.00. 
Päivällisen jälkeen oli ensin tyttöjen ja sitten poikien saunat, eli niin sanotusti vapaa hetki,jos ei mennyt saunaan. Ohjelma jatkui klo. 19.00 raamiksella ja sen jälkeisellä oppimispäiväkirjalla iltapala oli 20.30. Sen jälkeen oli iltaohjelma ja hartaus, yksi vetäjistä piti hartauden ja siinä puhuttiin rististä ja nauloista, jotka lävistivät Jeesuksen kädet.
Päivä päättyi sisaruspiiriin ja iltalauluun.

TIISTAI:

Herätys oli taas varttia vailla yhdeksän ja sen jälkeen oli tarjolla aamupalaa. Laudes oli noin klo 9.45 ja sen jälkeen riparilaiset pääsivät opiskelemaan ja isoset valmistelemaan raamiksia ja iltaohjelmia.
Lounas oli klo. 11.30 ja puoli yhdeltä lähdimme taas laskettelemaan meidän bussikuskimme oli vapaalla, joten meillä oli toinen bussikuski sen päivän ajan. Matkalla rinteille teimme pika pysähdyksen Sotkamon keskustassa, sillä yksi ohjaajista haki varastoon muutamia kylmäpakkauksia ja sidetarpeita. Rinteille tuli taas oltua ja laskuja kertyi pitkä listasta, mutta päivä oli kylmempi kuin edellinen, joten lämmittelimme useaan otteeseen.

Kävimme myös kaupassa, joka oli vuokraamon yhteydessä ja tein päätöksen, joka oli uhka omalle terveydelleni ja muiden terveydelle tai ehkä lähinnä suurimmaksi osaksi vain minun terveydelleni. Varasin näet seuraavalle päivälle lumilauta tunnin.
Pian kello tulikin puoli viisi ja oli aika lähteä leirikeskukseen, jossa päivällinen odotti meitä, ennen päivällistä oli kuitenkin siirrettävä omat suksensa ja lautansa meidän oman bussin kyytiin.
Päivällisen jälkeen oli saunat ensin tytöt ja sitten pojat. Virallisessa ohjelmassa oli seuraavaksi raamis klo.19.00 ja sen jälkeen oppitunti.
Iltaohjelma oli puoli yhdeksän ja noin puoli kymmenen oli iltapala. 
Iltapalan jälkeen oli vielä hartaus, jonka yksi isosista piti. Hartaus oli sellainen pohdiskeleva ja se esitti kuuntelijalle kysymyksiä, joihin mielessään saattoi vastata, kappaleena hartaudessa soi Johanna Kurkelan Lyhty. 
Ilta päättyi sisaruspiiriin ja iltalauluun.

KESKIVIIKKO:

PÄIVÄ OLI MONELLA TAVALLA ERILAINEN KUIN EDELLISET:
Aamu alkoi herätyksellä 8.45 ja sen jälkeen saimme aamupuuroa. Tutusti aamu jatkui laudeksella. Riparilaisilla ohjelma jatkui laudeksen jälkeen oppitunnilla, mutta isosilla ei ollut raamiksen eikä iltaohjelman valmistelua. Isoset siis tekivät kaikkea muuta jännää ja mielenkiintoista sillä aikaa, kuten soittivat facetime puheluita huoneesta toiseen (syy puheluihin selviää myöhemmin) ja keittivät kaksi saavillista vettä ja menivät sen kanssa ulos, lopputuloksen voit katsoa linkistä tästä alta:

lumi video

Ruoka oli normaalisti puoli kahdeltatoista ja rinteille lähdettiin puoli yhden maissa. Minä en tosin vetänyt laskettelu monoja jalkaan kuten tavallisesti vaan kuomat, sillä minulla olisi edessä päivä lumilaudan parissa. 
Menin ensin hupilaan, jossa maksoin tunnin ja sain tositteen mukaan, jota vastaan sain välineet vuokraamosta. 

 Minulla oli onneksi hyvin aikaa siinä välissä, koska välineiden haussa meni kuitenkin aikansa, tuntini alkoi 13.30. opettajan kanssa olimme lasten harjoitus rinteissä, joissa harjoittelimme kantilta toiselle painon vaihtamista, pystyyn nousemista, ja kuinka siteet saa helpoiten kiinni. Suurin osa tuosta tunnista meni kun makasin rähmällään maassa. Tunnin jälkeen olisin voinut vain maata maassa ja itkeä, joka paikkaan vain sattui kaikki se kaatuilu, päätin kuitenkin, että vuokraan välineet vielä loppu laskettelu ajaksi, sillä sinä päivänä minulla ei ollut suksia mukana. Päätimme sitten isos porukalla yhdessä laskea niille loivemmille rinteille niille niin sanotuille hesen rinteille, jossa pannutin kyllä monta kertaa hienosti. Välillä sujui ihan hyvin pitkän matkaa ja välillä löysin itseni taas lumen pinnasta heti kun olin päässyt ylös. Hesen rinteillä kävimme alas päästyämme siellä olevassa myymälävuokraamossa, josta osa lähetti kortin kotiin. Muita porukastamme paleli ja minulla oli ihan hiki kaikesta rämpimisestä sen  laudan kanssa, joten itse pidin siellä hesellä juomatauon. 
Sitten kello oli jo niin paljon, että meidän piti aloittaa seikkailu eturinteelle. Kavereille ilmoitin, että soittavat rinnepartion hakemaan minut pois, jos rupeaa näyttämään toivottomalle, nauroivat vain.
Onneksi selvisin kuitenkin vain mustelmilla ja niitä kyllä sitten oli joka paikassa.
Välineiden palautuksen jälkeen oli aika hipsiä takaisin bussiin, ja matkata kaupan kautta takaisin leirikeskukseen, siellä oli taas päivällistä tarjolla kun saavuimme. Meillä oli ruuan jälkeen poikkeuksellisesti yhtäaikaa saunat, koska molemmat saunat olivat päällä että ehdimme elokuviin.
Elokuviin lähdimme noin puoli seitsemän ja elokuva alkoi 19.00, saimme myös leffaherkut (limun ja popparit). Elokuva, jonka katsoimme oli siis Disneyn uutuus COCO. Oli todella hyvä Disney-leffa, tykkäsin ja suosittelen katsomaan.

Elokuvan jälkeen yksi elokuvateatteria pyörittävistä nuorista, joka  nyt teki kouluun kuuluvaa harjoittelua teatterissa kertoi elokuvateatterin historiasta, siellä sekä siitä nuorten vapaaehtois ryhmästä, joka pyörittää elokuvateatteria. Sen jälkeen katsoimme sotkamolaisnuorten elokuvaprojektiryhmän tekemän lyhyt elokuvan.
Palattuamme leirikeskukseen söimme iltapalaa ja leiriläisille oli muutamia kysymyksiä elokuvaa koskien.
Sitten oli iltahartauden aika, iltahartaus oli Isä meidän hartaus, jossa mies rukoilee Isä meidän rukousta ja Jumala vastaa hänelle. Suoritimme hartauden facetime puhelun avulla, jossa yhden isosen iPhonesta soitettiin toisen isosen Mac bookiin (siksi siihen eikä toiseen iPhoneen koska mäkistä saatiin ääni kuulumaan paremmin)
Jumala siis puhui toisesta huoneesta facetime puhelua ja se kuului siellä hartaus tilassa. (ohjaajat ihmettelivät, että mitä me oikein touhutaan kun aamulla soiteltiin puheluita toisillemme, hartaudessa syy selvisi)
Ilta päättyi tuttuun tapaan sisaruspiiriin ja iltalauluun.

TORSTAI: 

Herätys  8.45, joka jälkeen oli aamupala ja laudes. Aamu jatkui tutusti  opiskelulla sekä isosten osalta raamiksen ja iltaohjelman valmistelulla, jota jatkui lounaaseen asti ja sitten lähdimmekin taas Vuokatin rinteille laskemaan. Tällöin vain minä ja yksi toinen isonen lähdimme isosista rinteeseen.

Laskimme noin kolmeen asti, yhden meidän leirin vetäjän kanssa, jonka jälkeen menimme kaakaolle ripas nimiseen pieneen rinne kahvilaan. Oli kyllä aivan huippu hyvät kaakaot.

Kaakaolle oli yhtäaikaa poikennut myös toinen leirimme vetäjä ja juttelimme sitten siitä miten päivä siihen asti oli rinteessä sujunut. Kaakao tauon jälkeen jatkoimme vielä jonkin aikaa laskemista, kunnes alkoi palella liikaa ja siirryimme lämmittelemään, ja ostamaan käden lämmittimet. Puoli viideltä lähdimme taas takaisin leirikeskukseen, jossa päivällinen jo meitä odotti. 
Ilta jatkui saunoilla (ensin tytöt ja sitten pojat), kello 19 raamikset ja sen jälkeen oppitunti.
Puoli yhdeksän iltaohjelma ja sen jälkeen iltapala. Illan päätteeksi oli ilta hartaus, joka oli näytelmällinen hartaus, joka koski raamatun kohtaa Matt. 25:33-46, kohtaa, jossa sanotaan: sen mitä teet yhdelle näistä vähäisistä veljistä, sen teet minulle ja sen mitä jätät heille tekemättä, jätät tekemättä minulle.
Päivän päätteeksi teimme vielä sisaruspiirin ja sen jälkeen oli iltalaulun aika.

PERJANTAI:
VIIMEINEN KOKONAINEN LEIRIPÄIVÄ:

Aamu alkoi herätyksellä 8.45, jonka jälkeen siirryttiin omaatahtia aamupuurolle. Laudes oli kello vartti vailla kymmenen ja siitä päivä jatkui riparilaisilla oppitunnin parissa, isosilla raamiksen ja iltaohjelman parissa, isoset myös kirjoittivat oman ryhmänsä raamatuiden taakse raamatun kohdan ja mahdolliset terveiset, myös muille leiriläisille, jos he erikseen pyysivät. Lounas oli taas puoli kahdeltatoista ja tunti siitä eteenpäin siirryimme viimeistä kertaa laskettelu kamppeissa bussiin ja matkasimme rinteille.
Laskimme alku päivän isosporukalla hypimme pienistä hyppyreistä ja minä onnistuin aika monta kertaa kaatumaan enemmän ja vähemmän tyylikkäästi, kerrankin niin onnistuneesti, että kaveri joutui tulla irrottamaan toisen suksen minulta, että pääsin ylös, koska toinen jalka oli suoraan kohti taivasta ja makasin selällään toisen suksen päällä. Mutta edelleen säilyi tilasto 0 murtunutta luuta. Puoli kolmen aikaan päätimme pitää kaakao tauon ripaksessa.

Kuvassa näkyy tunnelmat kun on juonut kupin super hyvää kuumaa kaakaota. Laskimme muutaman laskun ja bongasimme meidän leiriläisporukkaan kuuluvia ihmisiä, ja laskimme heidän kanssaan sitten lopun ajan. 

Kuva toiseksi viimeiseltä nousulta ennen kuin huomasimme pelastus moottori kelkan ja aloimme miettiä mitähän nyt on käynyt. Laskimme puoleen väliin rinnettä kun huomasimme moottorikelkan uudelleen ja kyydissä oli meidän porukkaan, silloin tajusimme, että aamurukouksessa unohdettiin siunata rinne niin, ettei sattuisi mitään. Onneksi vakavilta vammoilta vältyttiin ja TK käynnin jälkeen jääpussi riitti hoidoksi. Laskimme vielä viimeisen laskun ennen kuin vuokralaisten piti mennä palauttamaan välineensä ja muutkin valuivat bussille, viimeistä kertaa pois rinteiltä. Matkalla pysähdyimme kaupassa ostamassa vaahtokarkkeja ja muita herkkuja kotaan ja kotimatkalle.
Leirikeskuksessa oli tarjolla päivällistä ja päivällisen jälkeen oli saunat, saunojen aikaan aloitettiin jo alustavaa pakkausta ettei kaikki jäisi aamuun, itse pakkasin kaiken mitä tiesin etten enää tarvitsisi. Seuraavaksi vuorossa oli raamikset ja sen jälkeen lähdimme kodalle, jossa sai paistaa makkaraa tai oma ostamiaan vaahtokarkkeja. Kodalta siirryimme iltapalle, jonka jälkeen oli ilta ohjelma.

Viimeinen iltaohjelma alkoi esityksellä, jossa leiriläiset näkivät miten isoset valmistautuvat, joka aamu kohtaamaan riparilaiset rippileirillä.  Itse tämän esityksen takia jouduin käymään uudelleen pesulla, mutta en ollut ainoa, jolle iltaohjelma aiheutti pesun tarvetta, sillä viimeisessä sketsissä löimme yhden isosen päähän raa'an kananmunan. Meillä isosilla ainakin oli hauskaa toivottavasti oli leiriläisilläkin. Sitten oli aika käydä hammaspesulla ja tulla viimeiseen iltahartauteen.

hartauden piti yksi vetäjistä ja hartaus oli tee-pussi hartaus.

Myös viimeinen ilta päättyi sisaruspiiriin ja iltalauluun.

LAUANTAI: 

Heräsimme viimeisenä aamuna kello 8 ja menimme aamiaiselle. Teimme sieltä pientä evästä myös matkalle mukaan. Teimme viimeiset pakkaukset ja siivouksen klo.9 vietimme laudesta ja sen jälkeen leiriläiset valitsivat konfirmaatiolaulun. Ennen kymmentä kaikki vetivät takit päälle ja kengät jalkaan ja lähtivät kantamaan tavaroitaan bussiin. Leirikeskuksen pihasta lähdimme kotimatkalle kello 10. Matkalla meillä oli tunnin pysähdys Matkuksessa ja kävimme pienellä porukalla syömässä Ikeassa, hermot kyllä meinasi mennä, koska jouduimme jonottamaan yli puoli tuntia ennenkuin pääsimme sinne kohtaan linjastoa, missä saa ruokaa lautaselle. Onneksi saimme ruokaa sitten kävimme vessassa ja teimme pika kierroksen ikeassa osa oli kiertänyt koko Ikean, en käsitä miten onnistuivat tunnissa.
Matkaa pääsimme jatkamaan ajallaan ja perillä Jyväskylässä olimme puoli neljältä. 

OLI MAHTAVA REISSU!

KIITOS:

kaikille leiriläisille

johtoporukalle

isosille 

kiitos myös niille, joiden ottamia kuvia olen saanut lainata tässä postauksessa sekä niille, jotka ovat kuvissa.